Vauva-aktiviteetteja

Nyt on kovasti ollut kaikenlaista aktiviteettia Jenna kanssa tällä viikolla. Aloimme eilen vauva uinnin täällä Haaparannan uimahallissa. Meidän ryhmässä oli Jenna lisäksi 4 muuta vauvaa. Ainoa isukki oli Tildan isä Anton ja kaikki muut vauvelit uiskentelivat äitien kanssa. Harmi kun kurssi on keskellä päivää niin Nicke ei pääse mukaan =( Olimme alun perin puhuneet että vauva uinti olisi Jenna ja isukin juttu, mutta ei sitten tuo aika ikävä kyllä sopinut. Äiti sitten räpiskelee piikulin kanssa altaassa :) Jenna tykkäsi räpiköidä kovasti ja mielenkiintoa riitti koko kurssiajan puolituntia, mutta ihan lopussa alkoi väsy ja nälkä iskemään. Onhan se todella väsyttäävää porskutella altaassa puoli tuntia. Kurssi on kaiken kaikkiaan 7 kertaa. Jenna oli ihan sippi kurssin jälkeen ja nukahti heti autoon kun lähdimme kotia kohti. Itselläkin on tänään kädet, selkä ja vatsalihakset kipeänä kun liikuskeli vedessä ja nosteli Jennaa. Aika rapakunnossa taitaa mamma olla...No mutta nyt olen pyrkinyt ottamaan itteäni niskasta kiinni ja yritän rajoittaa "fikaamista", joka on minun heikko kohta...kaikki pullatjutut ovat niin ihania... leivoksia...mmm... piirakkaa...nam. Saas nähdä sitten jos on mitään vaikutusta.
Kiitokset kovasti muuten kurssin kuvaajalle Jennylle, joka otti valokuvia sekä filmasi meidän porskutusta. Sai isukkikin illalla katsoa meidän uintiharjoituksia.
Tänään sitten oli jälleen vagga-gunga-gå päivä seurakuntokodilla. Mukana oli kovasti vauvoja äiteineen ja pari tuntia hurahti nopsasti leikkiessä, laulellessa ja päätteeksi fikaamalla (huom otin vain yhden digestive keksin kahvin kanssa =). Kiva kokoontua muidenkin tuoreiden äitsyköiden kanssa. Kurssin jälkeen kävin hakemasta Haaparannan kirjaston lahjoittaman ilmaisen kirjan Jennalle ja samalla hankin itselleni kirjastokortin jota olen vuosia suunnitellut. Ja lainasin heti sitten pari koirakirjaakin, jos vaikka löytyisi apua Ninjan auto stressin hoitamiseen. Sitten hakastiin isuki töistä ja käytiin yhdessä lunchilla. Viimeksi käytiin yhdessä syömässä ulkona muistaakseni jokus helmikuussa....Ei ole pahemmin tullut tavaksi.
Mutta eipäs tässä kummempia tällä kertaa, ei ole uusia kuviakaan vielä koneella, et vois laittaa.
Eipäs muuta kuin hauskat viikonloput kaikille, jos ei tässä tälle viikolle enää tule kirjoteltua. Ja nauttikaahan vielä kauniista syksysäästä, kohta se lumi tulee....

Ollaanpas reippaita :)

Juu yritetään nyt olla reippaampana päivittelemään tänne kuulumisia ja kuvia. Jospas tästä sais vaikka tavan itselleen kehitettyä. Pitäsköhan minun nyt tällä kertaa kirjotta på svenska kun mulla on enemmän ruotsalaisia lukijoita kuin suomalaisia :)

Så lite om helgen som har gått. På lördag var jag och Jenna en liten sväng hos Nickes arbetskompis som fyllde 30 år. Nicke stannade kvar och kom hem med pizza först kl. 3.30 på natten. Konstigt att man nästan alltid måste ha nåt att äta med sig när man kommer hem mitt på natten från krogen...På söndag var det jättefint väder och jag o Jenna var på en 2,5 timmars promenad med vagnen och hundarna. Hon sov nästan hela tiden! Vi har sååå snäll liten flicka!! Vi fick sällskap av min kompis Anne som oxå bor här i Nikkala. Hon hade med sig sina 3 bordercollies, en utav dom är söt liten Emma på 12 veckor. Tur att ag har inte fått nån valpfeber nu, har händerna fulla redan med lill tjejen och mina 2 ettriga terrier flickor. Sen på kvällen var pappan oxå "vaken" så Jenna stannade hemma och jag tog en sväng hos Sussi som hade Partylite bjudning. Jag beställde lite godoftande ljus som jag får tända att lysa upp mörka höst kvällarna, mysigt....

Här får ni igen lite nya bilder att beundra. Ha det gott alla!! Nu ska jag gå och baka en äppelpaj, mums!! Det är föresten helt otroligt det här fikandet när man är hemma...hela tiden sugen på nåt gott...mm...

Ninja älskar att vara ute och springa i full fart och busa med kompisarna

Xena är mera lugn dam med bestämda åsikt. Hon är skendräktig nu och vill bara helst vara inne och värma sig bredvid elementen...

Jenna har fått en ny fin tröja som hon visar upp =)

Julkkis jo nuorena

Jenna on jo ensimmäistä kertaa päässyt kuvan kera mukaan lehteen, tässäpäs teille linkki meidän torstai päivien vagga gunga gå-kerhosta =) jossa reportteri vieraili eilen.
http://www.nsd.se/nyheter/tornedalen/artikel.aspx?ArticleId=4010254
Tietenkin meikäläisen nimi on kirjoitettu väärin, kuten joka ikinen kerta kun olen mukana lehessä...Pitäs kai pitää mukana käyntikorttia varmuuden vuoksi ;)
Täytyy vaan sanoa että onpas ulkona ihana syysilma!! Tekis mieli kerätä kimpsut ja kampsut ja lähteä koirien ja Jennan kanssa jonnekin paisteleen makkaraa ja nautiskeleen lämmintä kaakaota. Mut kyl täs viel joku päivä!! Vapaaehtoista seuraa etsitään =)
Tänään taitaa päivä kulua hieman siivoillessa, nakkasin juuri matot ulos tuulettumaan kun Jenna vetelee päikkäreitä. Neiti nyt nukkuu mielellään vatsallaan, kun vatsalleen kierähtäminen luonnistuu. Tosin pinnasängyssä menee vaan hermot kun tila on niin pieni, mutta äiskän ja iskän sängyssä mahtuu kunnolla levitteleen ja siel onkin kiva tirsahtaa päikkärit. Mut nyt tästä siivoileen et saan valmista ja lähetään sit käymään vaunujen kanssa ulkoilemassa.

Syksy tulee

Niin se jo syksykin on tullut ja kohtapuoliin varmaan lumikin tulee maahan...Niin se vaan nopsaan kuluu tämä aika ettei perässä tahdo pysyä. Kaikenmoista tässä on ehtinyt touhuilemaan, ikävä vaan että on saanut tämä bloggailu nyt väistyä joksikin aikaa, kun ei ole vaan millään tahtonut aikaa löytyä kaiken touhun keskeltä. Kokeillaas tähän vaihteeksi vähän eri taustoja ja yläkuvakin saa vaihtua.

Tässä on parin kuukauden aikana ehtinyt tapahtua mm. seuraavanlaista.
Jenna kehittyy kohinalla. Neiti on kova tekemään sit ups-harjoituksia ja niskaa on jo pidetty tiukasti pystyssä varmaan jo lähes 2,5 kuukauden iästä saakka.
Selältä vatsalle pyörähtäminen opittiin ensin neljän kuukauden iässä, ja tänään pyörähtäminen onnistui jo ihan itsensä ympäri. Kovan punnerruksen päätteksi myös vatsaltaan pääsi pyörähtämään takas selälleen =) Kyllä mamma oli vaan ylpeä!
Jenna on kova hymyilemään sekä lempipuuhaa on tällä hetkellä näyttää kieltä kaikille!! Meidän neiti on semmonen huumorintajuinen pikku veitikka. Koirien edesottamusten seuraaminen on myös erittäin humoristista ja joskus melkein kippurassa hekottaa niiden menoa. Siinä sitten nauretaan koko perheen voimin!! Jos jokin on tarttuvaa niin se on vauvan nauru =)
Kiinteää ruokaa on myös jo maisteltu. Seuraavia on testattu: perunaa, maissia, porkkanaa sekä banaania. Tänään esitelty banaani meni jo mukavasti alas ja suu aukesi sepposen selälleen kun näki että lusikka lähestyi. Yllättäen hyvin minusta sujuu tämä kiinteän syömisen harjoittelu, olin jotenkin odottanut että sitä protestoitaisinn enemmän, mutta näyttää muona vaan maistuvan, mikä tietysti on todella hyvä asia.
Käsien koordinaatio kykykin on jo kehittynyt ja joskus esineen siirto onnistuu jo kädestä käteen. Omaa tuttia on myls mukava napsia pois suusta ja yrittää laittaa takaisin...tosin se ei kyllä oikein vielä ota onnistuakseen, mutta yrittänyttä ei laiteta!! Kyllä se tutti vielä joskus menee suuhun silmän sijaan...
Mamma eroahdistus on lähes kokonaan katoamassa. Isin kanssa on jo vietetty monet päivät kotosalla, kun äiti on ollut joko agilitykisoissa kisailemassa tai toimitsijan hommissa. Joinakin päivinä isi ja piiku ovat tulleet käymään kisapaikalla ja olen siellä sitten imetänyt ja muutenhan neidille maistuu hyvin korvike tuttipullostakin, että ruokailun kanssa ei ole koskaan ollut ongelmia. On tosi ihanaa nähdä kuinka isin ja piikulin suhdekin kehittyy koko ajan =) Olen todella onnellinen, että voin edelleen tuoreena äitinäkin jatkaa rakasta koiraharrastustani ja näin saada hieman "omaa aikaa". Kiitos puolisoni =)
Tosi on että vauvat kehittyvät niin nopsaan ettei perässä tahdo pysyä, kohta jo noustaan jaloille ja lähdetään kävelemään kohti elämän uusia ulottuvuuksia. Toivottavasti äiti pysyy perässä!!

Itselläni on ollut kai jonkin sortin syysmasennusta. Vaikka syksy on mielestäni niin ihanaa aikaa...ulkona on ihmellisen raikasta, luonto pukeutuu räiskyviin väreihin, metsästä saa maistella marjoja ja illat ovat sopivan himmeitä. Mielialani on ollut jotenkin niin kovin vaihteleva, hetkessä olen onneni kukkuloilla ja toisessa mieli on maassa ja tuherran itkua. Tällä viikolla kuitenkin masennukseni näyttää poistuneen ja tunnen olevani onnellinen oma itseni. Kai kaikki liittyy osana tähän tuoreen vanhemman rooliin...en tiedä...
No jotta tästä ei tulisi taas romaania ja ensi kerrallekin jää kirjoitettavaa laitan tähän pari otosta mukaan silmienne iloksi maailman ihanimmasta tytöstä!!


Ulkoilemassa vaunussa

Luetaan hauvakirjaa (tuleva koiraspecialisti =)

Hassu aamuvirne


"Six pacin" treenausta sekä virnistelyä


Kuin kaksi marjaa ??? =)

Hieman kuvia ja kuulumisia

Nyt ei ihan sitten niin pitkää aikaa hurahda näitten tekstien välillä. Illalla on enemmän aikaa nyt touhuta, kun Jennan iltarutiinit on alkanut toimimaan niin neiti nukahtaa ylenssä siinä kl.20-22 välillä.

Jennan päivä sujuu yleensä tähän malliin:
Aaamulla noustaan sängystä 9-11 välillä, popsitaan aamiainen, höpötellään yön kuulumiset sekä tehdään aamupesu
Noin 2 tuntia seurustelua,leikkimistä,ulkoilua ja ruokailu ennen päikkäreitä
n.12-13 välillä päikkäreille, jotka kestää noin tunnin
herätään ruokailemaan ja seurustelemaan
n. 14-15 vaunukävelylle koirien kera sekä päikkäreille
Käydään kävelyllä noin 1-1,5 tuntia ja Jenna nukkuu melkein koko ajan. Yhteensä iltapäiväpäikkärit kestää n. 1-3 tuntia.
Sit ylös ja syömään. Sekä seurustelemaan isin kanssa joka lopettaa työt kl.17 viikolla.
Sit touhuillaan kaikenlaista ja käydään kylpemässä n. kl. 19 aikaan.
Iltaruokailu.
Kl. 20-21 pötköttelemään sänkyyn ja porissaan päivän kulusta. Luetaan iltasatu sekä lurautetaan tuutulaulut sit nukahetaan kl. 20-22 välillä.
Nyt Jenna on jo nukkunut 6-8 tuntia ja sit heräilee syömään, yleensä kl.4-5 välillä. Sitten vielä aamysyömiset juuri ennen isin töihin menoa kl. 7.30-8 ja vielä otetaan pienet tirsat ennekuin herätään ylös.


Semmoset päivät tällä hetkellä. Tietysti päiviin kuuluu vaihteleva määrä itkeskelyä, vaippojen vaihtoa ym. mitkä kuuluvat pikku vauvojen arkipäivään. Mutta itkeskelyn määrä on nykyään pienentynyt koko ajan, mitä nyt isille edelleen pitää metelöidä kun äiti on poissa =( Vieläkin vaivaa eroahdistus neitokaista silloin tällöin... Toivottavasti se pian kasvaa pois.

Me olemme lähdössä "kesälomareissulle" Rovaniemelle viikonloppuna. Pääsen vihdoinkin taas KISAAMAAN AGILITYÄ!! Se onkin tapahtunut viimeksi helmikuussa, kunnes meno masun kanssa meni niin hankalaksi että piti laittaa se osa elämää jäähylle. Mutta kyllä nyt sitten puolen vuoden tauon jälkeen tuntuu ihanalta taas lähteä kentän reunalle katsomaan radan valmistumista, miettiä ratasuunnitelmat, jutella kanssakisaajien kanssa, lämmitellä koira ennen lähtöä, jännittää kentällä ja sit revitellä täysillä rataa hauvelin kanssa ja tuntea ihanan yhteistyön radalla. Voi kyllä sitä on vain kaivannut!! Kisoissa tapaa niin paljon kivoja ihmisiä ja koiria, ja tykkään tosiaan olla ihan sit viikonloppureissuissa. Nytkin vuokrataan mökki, mennän jo perjantaina ja ollaan kaksi yötä. Nyt pääsee Jennakin katsomaan mamman ja hauvojen menoa, vaikka eipä se taida vielä niin kiinnostaa, vaan kaikki muu touhu ja tohina radan reunalla.
Ihanaa!! Saas nähdä miten Ninjan eka virallinen kisareissu menee ja kuinka Xena pysyy mulla hanskassa kisatauon jälkeen. Viime viikolla käytiin Kemissä epävirallisissa kisoissa jossa Xena tykitti hullun lailla kisahurmoksessa 2 hylkyä, Ninja tuli toiseksi mölleissä 0 virheellä ja toinenkin rata meni ihan kivasti ja tultiin kuudenneksi. Tosin ohjaajan töpeksimiset olivat lukuisia...Vauhti ei ihan ole vielä samaa kuin ennen raskautta...mutta eiköhän se tästä pikkuhiljaa palaudu..



Tässäpäs muutama kuva neidistä =)

14/7/2007 (ikää 10 vko)









Jenna & mormor 19/6/2008 (ikää 6 vko + 4 pv sekä mormor 61 vuotta :)





Lisäksi tässä vielä nelijalkaiset lapset, yleisön pyynnöstä (terveisiä kesälomalaiselle Kokkolaan :)





Ninjan & Xenan lempipaikka kyylätä kylän menoa






Ninja miettii maailman menoa...

Ja pyhä tarkoitus on edelleen laittaa nuita kuvia tuonne pixboxiin...yritän ryhdistäytyä pikimiten..
Nyt punkka kutsuu, adios!!

Taas pitkä tauko

Kylläpäs on taas aikaa hurahatanut kun olen viimeksi kirjoitellut. Ei tule kuin pikaisesti piipahdeltua koneella, niin ei ole viitsinyt alkaa päivittelemään. Pitäs alkaa enemmän tekeen pikapäivityksiä ja laitteleen kuvia, kun niitä kuitenkin räpsin jatkuvasti.
No mutta kirjoitellaas kuluneesta kuukaudesta vähän.
Nikellä oli ja meni kesälomakin, alkoi juhannusviikolla. Juhannusta juhlittiin täällä Nikkalassa kaveriperheen luona, ja siellä pojat grillailivat ja nautiskelivat janojuomia. Me tytöt vaan juostiin kaupassa moneen kertaan, kun ei muisti meinannut pelata ja sitten poristiin ja touhuttiin lasten kanssa. Kymmeneltä oltiin jo kotona. On vähän erilaisia juhannuksia nyt lepsiperheenä, ei ihan viitti veneilemään lähteä saareen näin pienen kanssa. Mutta ilmatkin olivat kyllä niin surkeat ettei mieli kyllä tehnytkään mökkeilemään.

Niken lomaillessa myös appiukko asusteli meillä asuntovaunussa 2 viikkoa ja pojat rakensivat meidän takaterasista lasiterassin, jossa voi sitten vesisateellakin istuskella ja myöhempään syksyllä kun ulkona on jo vilpoisaa. Siitä tuli kyllä tosi kiva pikku "myshörna" jossa on mukava fiikata ja nautiskella olostaan...sitten joskus kun taas ehtii =) Puolet terassista on vielä avoinna joten ulkoilmastakin voi nautiskella ja vaikka ottaa siellä aurinkoa, jos nyt tuo aurinko tänä kesänä edes paistaa...

Tarkoituksenani oli heinäkuun alussa taas aloittaa kauan kaipaamani kilpaileminenkin, elikkä agilitykisat, mutta niinpäs sekin sitten siirtyi kun kummatkin koirat tulivat juoksuun yhtä aikaa. Ninja saa hieman vielä odottaa kilpailudebyyttiään...No mutta ehdinpäs itekin vielä treenailla lisää niiden kanssa ja vähän parannella omaakin kuntoa.

Jenna on kasvaa hurahtanut kovasti ja tänään mennään ottaan viralliset mitat neuvolaan ja siellä on myös sitten eka lääkärintarkistus Synderbyyn lääkärintarkastuksien jälkeen. Neiti on kova höpöttelemään ja jokeltelee jovasti varsinkin aamulla papattaa kuin papupata, sekä myös iltapäivällä suu käy kovasti. Naurahduksiakin tulee tiheään tahtiin, ei taida piikuli pystyä ihan pokkana katsomaankaan meikäläisen kohellusta :) Mutta vauvan nauru taitaa olla maailman ihanin ääni!! Jos jokin on aitoa iloa, niin se on sitä.
Rutiinitkin ovat alkaneet muodostua elämään yhä selvemmin. Neiti nukkuu kolmet 1-2 tunnin päikkärit päivällä ja sitten yöunet on noin 10 tunnin luokkaa, tosin tietysti yöllä popsii 2 kertaa. Mutta syöttäessä yöllä silmät eivät juuri edes käy auki, kitissään vaan vähän että mamma herää ja sit taas simmut tiukasti kiinni. Itsekin on ollut tosi virkku, kun yöt sujuu hyvin ja päiviin on tullut selkeät kuviot. Itkeminenkin on jo aika minimaalista, tosin isille aika pitää itkeskellä kun äiti on koirien kanssa treenailemassa. Taitaa olla hieman eroahdistusta, mutta eiköhän se ala kohta menemään ohitse. Nyt tunnen että se kaikkien kertoma ihana vauva-aika on todella vauhdissa. Masuvaivathan kovasti häiritsivät neitiä n.2 ensimmäistä kuukautta, mutta nyt on suolen toiminta kunnossa ja rupsutkin tulevat suurimmin osin ulos ihan kivutta :) Itsellänikin on maito riittänyt hyvin ja korvikkeita ei ole tarvinnut lämmitellä. Se oli suuri turhautumisen aihe, kun maitoa ei välissä meinannut tulla millään ja piiku oli niin pieni että nopsasti piti saada paino nousemaan. Stressin takia kai se maito sitten meinasi olla tulemattakin. Kaikille tuleville äideillä kyllä neuvonkin että ekat viikot vaan keskitytte lepäilemään, syömään hyvin ja juomaan paljon nestettä ja imettämään tiheästi. Itellä to lepääminen oli tosi vähäistä, koska en osannut nukkua silloin kun piikuli nukkui vaan touhuilin jotain täällä kotosalla. Tosin unituokiot olivat niin pieniä alussa että tunsin ettei hyödytä levätä koska kohta neiti kuitenkin heräilee. Tähän mennessä olen varmaan nukahtanut päivällä 2 kertaa koko aikana, kun ei osaa päivällä nukkua niin ei osaa..vaikka kuinka olis kuoleman väsynyt niin ei päivällä millään malta nukkua. Liekö jotain peruja kotoapäin..maatilallahan ei pahemmin päivillä aleta makaamaan ilman sanomisia. Taitaa oll se jäänyt jotenkin päähän, ettei sitten osaa päivllä rentoutua lepäileen. Mutta hyvin sitä silti on jaksanut, ehkä vaan mielenterveyden kannalt on hyvä nukkua päivällä jos vaan voi. Kroppa kyllä jaksaa mutta voi olla et pää ei sitten aina niin hyvin pelaakaan...
No mutta se siitä.

Itellä on kamala asuntovaunu kuume!!! Meillähän on siis jo olemassa pieni fjällvagnen asuntovaunu, mutta nyt pitäisi saada isompi ja hieman uudempi. Tarvii lisää tilaa temmeltää kun on nyt tämä neitikin mukana vaunumatkoilla. Ja toivon että pääsen paljon käymään kisamatkoilla (vinkki puolisolleni ;) niin sitten on kiva jos on mukava oma mökki mukana jossa voi asutella. Pitää myydä pois tuo meidän vaunu ja toivottavasti löytyy uusi kiva vaunu jostain. Mitään kallista luksusvaunuahan tässä ei ole varaa laittaa, mutta ihan siistejä vaunuja löytyy kyllä muutamalla kymmenellä tuhannellakin. Et tääl selaillaan blockettia silmä kovana..

Sitten mainospala vielä loppuun!! Rakas ystäväni Veera ja Jennan tuleva kummitäti (olemme tunteneet koko ikämme ja olleet ystäviä varmaan ainakin 17 vuotta) on avannut unelmiensa putiikin, Siustus Country Heart, Kemintiellä Tornion Putaalla 10 heinäkuuta. Täältä voitte tutustua putiikkiin blogissa http://sisusustuscountryheart.blogspot.com/. Isot halit sulle Veera & onnea ja menestystä ihanalle putiikille!! On upeaa että olet niin rohkea että toteutat unelmasi! Inspiroit meitä muitakin, että kun jotain haluaa tarpeeksi ja uskoo unelmiinsa niin kyllä se järjestyy!!

Laittelen tänne kuvia pikapikaa tulemaan kunhan saan ne ladattua kännykältä koneelle, muutama videokin minulla on jos osaisin laitella niitä tänne blogiin (jos se edes onnistuu). Nyt lupaan ryhdistäytyä päivittelemään aina kun pikku hetki ihanuuden hoidosta liikenee!

Kivaa kesänjatkoa vielä toivottelen, jospa se kesäkin tänne vielä joskus tiensä löytäisi...

Kuin siivillä

Hei kaikki!! Jenna vilkuttelee lukijoillemme!!


Niin ne päivät ovat kuluneet tämän kuukauden aikana. On tapahtunut niin paljon ja toisaalta ei kuitenkaan paljon. Riippuu miltä kannalta asiaa tarkastelee...Olen ollut ihan kotona vaan ja seurannut mielenkiinnolla pikku neidin kehitystaipaletta.

Olin muka pyhästi päättänyt etten enää kirjoittele tänne novellin mittaisia turinoita vaan yritän päivittää useammin lyhyitä tekstejä, mutta niinpäs tällä mammalla on jäänyt sitten tuo kirjottelu kokonaan. Mutta nyt kun piikuli on päikkärillä niin katotaas jos saisin jotain kirjotettua. Kuviakin on tullut räpsittyä varmaan satoja, ja olen avannut pixbox-tilin joten sinne sitten keräilen nuita kuvia sitten. Linkki tulee tähän blogiin kunhan saan kuvia sinne siirrettyä.


Kyllä tämä meikä tytön elämä on kyllä nyt ihan erilaista kuin vähän aikaa sitten. Ei enää mennäkään miten huvittaa, vaan nyt tärkeintä on huolehtia pienestä ihmisen alusta, joka turvautuu täysin isiin ja äitiin. Ensimmäiset viikot olin todella väsynyt ja ihmettein miten kaikki toitottavat että elämä on niin ihanaa vastasyntyneen kanssa, että nautihan nyt oikein!! Ja niinhän ne vain nukkuvat ja syövät kun ovat ihan pieniä... Vaan eipäs meidän neiti :) Kun oli niin pieni syntyessä niin piikulla on sitten kovasti kiinniotettavaa kasvussa. Alussa minulla ei tullut maitoa ja meni pari viikkoa ennenkuin imetys alkoi toimimaan kunnolla, mikä oli todella turhauttavaa sekä minulle ja vauvallekin. Eihän se unikaan maistunut kun jatkuvasti oli nälkä ja turvauduinkin korvikkeeseen, että piikuli saisi edes jotain masuunsa. Lisäksi suolisto ei oikein toiminut alussa vaan neidillä oli kovasti kaasuja, jotka eivät millään halunneet tulla ulos ja tietysti se kovasti itketti kun oli vatsan väänteitä. Yritin kanniskella, hieroa, tarkkailin oman syömiseni tarkkaan ja ostin myös cuplaton-tippoja josko se auttaisi masu vaivoihin. Pikkuhiljaa vaivat helpottivat ja nyt masu toimii jo paljon paremmin, jos masussa kuplii niin se ei enää tee niin kipeää, vaan tulee ihan luonnostaan ulos. Eli tosiaan ekat viikot olin ihan naatti, varsinkin sen jälkeen kun Niklas lähti töihin (oli 10 pv isyysvapaalla synnytyksen jälkeen). Ja tunteet olivat pinnassa, enkä varmasti aina ollut kovin mukava ihminen. Mielialat vaihtuivat ilon kyynelistä väsyneeseen tuherrukseen. Mutta niin se on tainnut olla monella muullakin äidillä, sopeutumiseen menee oma aikansa. Sitten kun yritin elää niin kuin ennen Jennan syntymää, siivoilla ja pyykätä ja pitää kämpän kunnossa...mutta periksi täytyi antaa. Siitä kärsivät vain koko perhe, että stressaan niin mitättömistä asioista. Mutta jotenkin tuntui, että pitää vielä kyetä samoihin asioihin kuin ennenkin, olla niin "duktig flicka". Nyt sitten olen tajunnut mikä joka päivä on tärkeää ja mistä toivon että ihmiset minut muistavat. Ei siitä että paikat on siistinä ja pyykkivuorta ei ole, vaan siitä että olen hyvä äiti, puoliso sekä ystävä (ja "matte" :) ja että olin onnellinen ihminen. Toivon että onnistun näissä asioissa :)


Nyt sitten neidin tullessa kohta 6 viikkoiseksi, olemme tällä viikolla hieman yrittäneet saada rutiineja päiviimme. Nyt jo 3 yötä peräkkäin neiti on nukahtanut n. kl 23 ja heräilee kl.9 (syö 2 krt yössä) ja sitten ottaa parit päikkärit. Ero on huikea jo tässä yhdessä viikossa, vielä viime viikolla vatsan toiminta ja todella tiheät yösyötöt verottivat paljon unesta ja neiti ei pahemmin nukkunut vaan itkeskeli tosi paljon. Nyt olen itsekin kuin uudesti syntynyt muutaman hyvin nukutun yön jälkeen. Kyllä se uni on vain ihmiselle niin tärkeä, että jos on pitkän aikaa univelkaa niin ei sitä ihan täysillä voi käydä (ainakaan meikäläinen).


Täytyy sanoa että kehitys on nopsaa pienokaisilla. Nyt neiti on 3310gr ja 51 cm pitkä. Vihdoin paino on alkanut nousemaan kunnolla, kun se alussa kohosi tosi hitaanlaisesti. Jenna osaa hymyillä niin että sulattaa kyllä jokaisen sydämen ja on alkanut hieman ääntelemään, ja minusta aivan selvästi sanonut jo HUI, kun on aivastellut :) Mielenkiintoista ja uskomattoman antoisaa seurata pienen ihmisen kehittymistä. Ihanaa kun leveä hymy tulee pienokaisen kasvoille kun tutut kasvot ilmestyvät vierelle...


Juu ei siitä ole kauaa aikaa kun minäkin sanoin että saas nähdä jos koskaan hankitaan lapsia. Mutta nyt ei enää voi kuvitella elämäänsä ilman Jennaa, joka on maailman ihanin pikku ihminen!!


Tässä vähän Jennan ilmeitä teille ihailtavaksi, ikää 3 viikkoa (ensimmäisiä hymyjä) =)
Onko piikulissa yhtään mamman näköä, kun kaikki niin sanovat isän tytöksi...?











Ja kesähepenissä!!

Mamma Mallu

Jenna Aino Amanda Joki

Juu niinpäs se sitten meidän piikuli päätti tupsahtaa vauhdilla maailmaan sunnuntaina 4.5 kl.20.39!! Kokoa neitokaisella oli 47 cm ja 2735 gr. Pirteä pikku neitonen!! Kyllä tässä on saanut totutella ihan toisenlaiseen elämään, omat tarpeet ovat ihan jossain missä lie sijalla kun pikku neidin hoitaminen on nyt se elämäntehtävä tällä hetkellä ja antaa uudelle elämälle turvallinen ja tasapainoinen alku elämään. Laitan tähän pikaraporttia tapahtumien kulusta tähän päivään asti ( nyt juuri nukutaan makeita päikkäreitä, niin ehkä ehdin vähän kirjottamaan :)

Elikkä kaikki alkoi sunnuntaina kl.12.30 meikän ollessa coopissa ostoksilla..tunsin voimakkaampia supistuksia ja oli jopa vaikeuksia raahautua kassan kautta autoon, jossa nikke ootteli ja ihmetteli et menipäs mulla kauan kun aioin vaan hakea vähän hyvää kaupasta. No sanoin et nyt se voi olla menoa..mut eipäs viel innostuta liikaa ajateltiin. Ajeltiin autolla vielä pitkä tovi ympäriinsä ja sitten tultiin kotia. No supistukset eivät kadonneet mihinkään vaan tihenivät koko ajan, päätettiin sitten tehdä ruokaa jos tässä tulee synntys niin on ainakin tankattu että jaksaa, nikke keittas viel kahvitkin. Tosin ei kyllä ruoka maistunut oikein kummallekaan ja soitin sitten synnärille et nyt supistelee n. 5 min välein et pitäskö alkaa tulemaan. Hoitaja tuumas että kannattaahan se alkaa lähtemään kun asutaan niin kaukana. No soitin sit äitille et tulla hauvavahdiksi, et meikätyttö lähtee nyt luleån. Käväsin sit pikasuihkussa ja pakattiin loput tavarat. Koiratkin olivat kovasti tulossa mukaan, mutta tällä kertaa niiden piti jäädä kotiin...Sit matkalle kl.16. Ei ole kyllä varmaan ikinä ollut niin tuskallista automatkaa kuin nyt...supistukset koveni ja tiheni ja tuskissani puristin kahvasta rystyset valkosena koko matkan...tietysti tuli vielä rankka vesisadekin matkalla...No sit perille päästyä kello oli 17.40 ja hoitaja otti meidär vastaan ja sanoi että laitetaan tähän ctg-käyrään sinut ja seurataan supistuksia. Meikätyttö sitten vastas hankaan, että en kyllä tee mitään ennekuin olen saanut jonkinlaista apua tähän kipuun. Hoitaja tuumas et jasså känns det så illa...mie sanoin et jo det känns illa!! Sit hoitaja tunnusteli ja sanoi, et olen avautunut jo 4 cm ja samassa sitten lapsivedetkin tuli hoitajan ja itteni päälle, no siitä sitten samassa mentiin synnytyssaliin ja kaapu päälle. Sain ilokaasua höngittäväkseni ja olin synnytyssuunnitelmaan kirjoittanut että tarvittaessa haluan epidural-puudutuksen ja kysyivät jos haluan sen (piti kutsua lääkäri sitä laittaan). Tuumasin että kyllä vielä kestän, et onhan tässä tämä ilokaasu. No siinä sitä sitten oltiin, ilokaasunaamari tiukasti naamalla ja mehua hörppiessä.

Kivunlievitystä ilokaasun muodossa

Nikke oli tukena ja turvana ja virallisena mehun tarjoilijana :) Avautuminen tapahtui meikällä nopeaan, kl. 19.05 olin 6 cm auki, kl. 19.30 8 cm ja sit kl.20 10 cm. Ei siinä sitten mitään epiduraleita ehditty laittamaankaan, mikä oli loppujen lopuksi ihan hyvä asia, ilokaasun voimin poltot eivät tuntuneet ihan niin pahoilta... Ja sitten alkoikin punnistusvaihe, 3 hoitajaa olivat minun kaverina ja yksi painoi niin pirusti masun päältä ja toinen kisko kaveria ulos :) Täytyy sanoa että oli se vain melko tuskallinen kokemus, mutta hoitaja olivat tosi kivoja ja auttoivat ja kannustivat hyvin!! Ei sitä kyllä osaa valmistautua, ennenkuin on itse käynyt läpi synnytyksen, se on tosi tuskallinen, mutta kuitenkin niin luonnollinen hetki. Ja sitten tosiaan kl.20.39 pikku Jenna putkahti maailmaan ja saatiin isin kanssa ihailla meidän pikku piikulia joka itkeskeli ja oli heti tarraamassa tissistä kiinni!! Mulla on nälkä!!! Ja seuraavaksi suussa oli jo peukalo (äitin tyttö :) miekä imi peukkua varmaan 4-vuotiaaksi asti ainakin)

Ihan vastasyntynyt pikku prinsessa

Ylpeän isukin sylissä

Siinä sit kateltiin neitiä ja tutkailtiin toisiamme (samalla kun mammalta poistettiin istukka ja sit ommeltiin pari tikkiä). Täytyy sanoa että kyllä se on semmonen hetki, että tippa tulee silmään kun ajattelee sitä ja kyllä se tuli tietysti synnytyksen yhteydessäkin. Saatiin huoneeseen kuohuvaa ja voileipiä, popsittiin vähän murkinaa ja sitten lähettiin piikulin kanssa bb-osastolle jossa saatiin perhehuone. Kello oli jo 22.30, kun tultiin huoneeseen ja soittelin sitten äidille ilouutiset ja laitettiin menemään kuvaviestejä kaikille uteliaille :)

Perhehuoneessa synnytyksen jälkeen

Aamulla syöpästiin ja oli sitten kuvaus webbisar palstalle http://www.nll.se/ sivulle. Sen jälkeen lääkärintarkistus, jossa neiti todettiin pieneksi :) mutta pirteäksi ja 10 pisteen vauvaksi. Painoa seurailtiin tarkasti koko bb-olon ajan ja imetyksen jälkeen annettiin kupilla lisäruokana korviketta, jotta neidin paino ei pääsisi oikein putoamaan. Imetin niin paljon kun vaan pystyin, tosin maito lähti tulemaan kunnolla vasta keskiviikkona, jolloin myös saatiin lähteä kotiin. Tytölle tehtiin vielä vimppa lekurintarkastus ja paino oli nyt 2630 gr, joten ei ollut pudonnut paljon ja keltaisuutta oli hyvin vähän johon määrättiin päivänvalohoitoa kotona. Olimme ikionnellisia kun saimme lähteä kotiin!!! Hoitaja kävi vielä läpi synnytyksen ja sanoi, että sitten seuraavalla kerralla jos tulet synnytykseen niin kannattaa lähteä tulemaan heti, kun meni tämäkin synnytys niin nopsaan. Sanoinkin Nikelle et neiti on ollut kasvukäyrällä aina alhaalla, mutta sitten kun tullaan maailmaan niin käyrä tekee valtavia harppauksia ylöspäin :)Synnytysosastolla oli mukavia hoitajia ja paikkakin oli ihan kiva, mutta koti on aina koti, emmekä malttaneet odottaa että päässään tutustumaan kotielämään pienokaisen kanssa.

Nyt ollaan oltu sitten kotosalla kohta viikko ja opeteltu elämään kolmestaan. Ihan kivasti on mennyt, vaikka päivärytmihän on vielä ihan sekaisin ja neitillä on nälkä ihan koko ajan, nukkuisikin mielellään vain imetyksen yhteydessä. Mutta joka päivä oppii jotain uutta ja joka päivä tuntee itsensäkin varmemmaksi tässä äitiydessä, vaikka tämähän on semmoinen "ala" että tässä ei ole ikinä valmis vaan jokainen päivä on ikuista oppimista. Tähän mennessä olemme oppineet että neiti pitää seuraavista asioista: autokyyti, vaunukävely, syöminen, keinuminen, isot kuviot sekä räikeät värit sekä oikein äitin tai isin lähellä nukkuminen. Ja nämä ei ole kivoja: vaipanvaihto, kylpeminen, kun ruoka ei tule tarjolle heti. Ja lisää tulee joka päivä :)

Ekalla vaunukävelyllä tänään koko perheen voimin (kisut vaan puuttui)

Nyt lähen tästä koneen äärestä istumasta hoitamaan pikku naperoamme!! Kiitoksia kaikille onnitteluviesteistä, on ihanaa että ympärillä on paljon ihmisiä, jotka iloitsevat meidän kanssamme!!

Kuullaan taas kun aika sallii :)

Edelleen kotona

Juu ei tässä vielä missään synnyttämässä olla, vaikka en kyllä hanttiin pistäs. Kokeilin tässä toissa päivänä nuita portaiden kiikkumistakin, kun meillä on tämmönen 1,5 kerroksinen talo, niin ramppasin ylös alas portaita. Kaiken kaikkiaan ehkä talsin noin 500 askelmaa, n. 3 eri vuorossa...mutta ei mitään edistystä ainakaan tälä metodilla. Supistuksia on tullut joka päivä jonkin verran ja parhaimmillaan kestävät tunnin ja tulevat n.5 min välein, mutta sitten loppuvat kuin seinään. Aina kun toivo kasvaa että josko tämä nyt tästä lähtis, niin se sit loppuu saman tien. No eipäs tässä voi muuta kuin odotella, kaveri tule sitten kun parhaaksi sen näkee (eli kun vanhempia on piinatty tarpeeksi).

Vappu sitten oli ja meni, kävästiin kattomassa kaupungilla kokon polttoa, joka ei tosin meinannut millään ottaa syttyäkseen. Koiratkin olivat matkassa, että näkevät vähän muutakin meinikiä kuin näitä samoja raitteja joita päivät pääksytykseen tallataan. Olivat kovin "huuli pyöreänä" kun tultiin paikan päälle, kun oli ihan kivasti porukkaa, mutta hyvin kuitenkin rauhoittuvat sitten seuraamaan menoa.

Mutta eipäs tässä sen ihmeempiä tällä kertaa, toivottavasti huomenna on yhtä ihana ilma kuin vapusta asti on ollut. On saanut nauttia lämmöstä oikein kunnolla =)

Hyvät yöt!!

Glada vappen...

...bara vatten, hela natten...niinkös se meni. No ainakin tänä vuonna on sellanen vappu tulossa, mikä kyllä tuntuu ihan kivalta. Toivotaan että tuo bara vatten meinaa minun kohdalla lapsivesiä, se olis nimittäin erittäin tervetullut juttu näin vapun kunniaksi.
Meinasin tehdä simaakin vapuksi, mikä jäi...meinasin myös tehdä munkkeja, mikä myöskin jäi...Tuntuu et täs touhuaa koko ajan jos jonkinmoista ja sitten päivän päätteeksi huomaa, et ei tullut oikein mitään tehtyä tänäänkään. Kummallinen juttu...
Eilen käytiin sitten taas CTG-käyrässä Kalixin sairaalassa. Vauveli heilui aika lailla ja minulla supistelikin jo melko reippaasti. Viime viikolla supistelujen voimakkuus oli parhaimmillaan n. 60 luokkaa ja nyt se oli jopa 130 (siinä näkyy koneella semmonen numero, jota voin ite seurailla kun makailen siinä, ite barnmorskat ei sitä juuri kommentoi, kysyivät vaan miltä supistukset tuntuivat) Että toivottavasti jotain edistystä tapahtuu. Eilen oli muutenkin kovat tunnot masussa, mutta niinpäs sitä illalla taas uni maistui ja aamulla heräsin hyvin levänneenä (pirskatti vieköön!!). Vaikka pitää varmaan olla tyytyväinen että saa levättyä yöllä hyvin, oishan se surkeata jos vois niin huonosti, että ei pystyis nukkumaan ja sitten kun synnytyksen aika koittaa niin on valmiiksi ihan rätti.
Koiratkin ovat olleet oikein vauhdissa pari viikkoa, nauttivat kevään tulosta täysin siemauksin!! Juoksevat pihalla rallia hullun lailla ja Xenaakin on alkanut oikein lapsettamaan kunnolla, olis koko ajan leikkimässä. Tosi kiva että niistä on nyt tullut Ninjan kanssa ylimmät ystävykset, tuntuu kivalta tuoda vauvelikin taloon kun neidit tulevat keskenään niin hyvin toimeen. Xena oli juoksun jälkeen niin hapannaama, että jos Ninja vähän katto väärään malliin niin oli toinen heti irvistelemässä. Mut toivotaan että perheonni jatkuu myös uuden perheenjäsenen tulon myötä. Eilen illalla kun kävin iltakävelyllä Niken ja koiruleiden kanssa niin totesin että kyl meil vaan on niin kivalla paikalla tämä talo, soppeli tontti, eikä talo ole heti tien varressa ja ovi avautuu pihalle päin niin ei ole heti koiratkaan nokka kohti tietä kun ulos menevät. Tänä vuonna tuntuu kevätkin erityisen kivalle, on jotenkin niin harmoninen olo koko kropassa :) On ollut nyt aikaa vaan olla kun on ollut 3 kuukautta kohta kotosal ja miettiä syntyjä syviä ja nauttia pienistä ja isoistakin ilon asioista.
Mutta jottei tämä nyt menisi liian syvälliseksi, niin täytyy tästä lähteä Annen, Idan, Jimin, Tituksen ja minun neitien kans lenkkeilemään. Et hauskat vaput vaan kaikille ja yleisön pyynnöstä myös också samma på svenska: Glada vappen till er alla!!!
Kramar
Marjaana

Sekalaista soperrusta..

Niinpä se on perjantai tullut. Käväsin tässä eilen barnmorska Paulalla tääl Hapiksella kontrollissa. Vauveli oli taas pylly pystyssä, liekö uusi J. Lo on tuolta tulossa, kun on aina takapuoli törröllään ..heh...

No piti tähän laittaa otos ajatellen mahdollisia miespuolisia lukijoita, ei ole tuo meikäläisen kuva tuon mahan kanssa oikein hehkeä ;) Ties vaikka houkuttelee lukijoita tuommoset Lopezin kuvatukset...no vaikka eipä tuosta ole kauaa kun oli J.Lo:kin samasessa kunnossa kun meikäläinen, paitsi että sieltä tupsahti 2 ipanaa, kun meille tulee kuitenkin ihan vaan yksi kappale. Mut taitaapa olla tuo J.Lo jo tehnyt jonkun ihme Hollywood dietin ja kohta on lööpeissä sit "Jennifer Lopez, elämänsä parhaimmassa kunnossa vain muutama kuukausi kaksosten syntymän jälkeen! Jennifer itse kertoo kilojen kadonneen kuin itsestään" Joo justiinsa...taitaa olla erilainen tuo ilmasto sielä Ameriikassa, kun kaikki julkikset puottavat kaikki odotuskilot tyyliin matkalla sairaalasta kotiin. No mutta menipäs nämä jutut taas...eikai mulla vaan ole vähän tekemistä kun vaan surffailen netissä ja töllistelen julkkisten viimeisiä kuulumisia..Ja se Britney Spears.....no ei nyt sentään..niittenhän kuulumisia voi lukea joka paikasta kun taas meikän kuulumiset on ihan tämän blogin varassa. Mitäpäs tässä palstatilaa kuluttamaan julkkisjuoruille :) Mitenkä onnistunkin menemään näin sivuraiteille barnmorskan vierailusta Hollywood diettien taivasteluun...hmmm...

mutta elikkä tarkistukses taas käytiin ja sovittiin et soittelen sit seuraavaa kertaa parin viikon päähän jos ei vauveli ole siihen mennessä ilmestynyt, kun tässä välillä on käyntejä Kalixissa ja Luleåssakin tarkistuksessa. Paula tykkäsi, että yritähän nyt piettää se vauveli masussa vielä ainakin viikon päivät niin ehtiipi hieman kasvaa lisää. Totesin sitten että taitaapa olla semmonen asia johon en voi itse oikein vaikuttaa, mutta yritetään porissa et ootas nyt viel vähän aikaa (vaikka oikeasti haluaisin sanoa, et ja nyt ulos heti paikalla!!).

Käväsin sit kontrollin jälkeen Jalan tyttäriä moikkaamassa, otin mukaan päivällä leipomia porkkanaleivoksiakin ja tytöt keittivät kahvit. Siellä oli vedonlyönti käynnissä, elikkä tytöt arvelivat vauvelin syntymäpäiviksi 28.4, 2.5, 3.5 ja 11.5...ite toivon ainakin että se ei ole tuo 11.5!! Sitten olisin varmaan jo hoitoon valmis odotuksen pitkittymisestä johtuvien mielenterveyshäiriöiden vuoksi!! Mutta nuo muut päivät on ihan hyväksyttävissä, vaikka olishan se Cathi ihan kiva kun olis sama syntymäpäivä kun sulla...mutta huh huh..Jalaan oli taas tullut tuhannen uutta tuoksua, jotka kaikki tuoksuivat kivan kesäisille. Ja tytötkin ovat aina niin pirteitä kuin raikas kevättuuli, siellä sitä ei hapannaamoja kyllä koskaan näe!! On siinä vaan semmonen työporukka, että jos seuraavassa työpaikassa on edes puolet niin kivaa olla töissä, niin se on jo tosi hyvin. Kivasta työporukasta puheenollen, niin Cathi saat sitten kyllä luvata että jos mulla on vauva masussa vielä 10.5, niin sitten lämmität illalla saunan ja badtunnan ja badataan porukalla niin eiköhän se lähe sit vauvelikin tulemaan!! :)

Tämä päivä sitten alkoi puhelimen pirinällä, vanhin velipoikani Arto soitteli ja oli kaupungissa asioimassa. Arto piipahti sitten käväsemään aamukahvilla ja minäkin kampesin itteni ylös sängystä. Pari tuntia sitten hurahti siinä poristessa kaiken maailman asioista, kiva kun joku käväsee kylässä!! Olin vielä sopivasti leiponutkin niin oli jotain tarjottavaakin. Arto sitten läksi konepäiville K-rautaan ja minä viihdytin itseäni lukemalla Happisbladetia. Seuraavaksi olisi tiedossa reippailua ulkoilmassa koirien kanssa, pitää täs vähän latailla uutta musiikkia Ipodiin niin menee lenkkikin letkeämmin, ties vaikka lataisin J-Lo:n ja Britneyn viimeisintä tuotantoa :)

Mut kivat viikonloput vaan kaikille ja Annikalla & Lealle oikein kivaa näyttelymatkaa. Käykäähän pokkaamassa parit palkinnot sieltä mukaan, teillä on niin hienot tytöt mukana että eihän ne tuomarit voi olla hurmaantumatta!!

Heips veips!!

Ja mallun maailmassa kaikki hyvin...

Juu elikkäs eilen ajeltiin Niken kans Synderbyhyn tarkistukseen. Meillä oli tosi mukava lääkärisetä, joka ei ollut kuin myrkyn niellyt tuppisuu niinkuin jotkut lääkärit...
Elikkä ekaksi tehtiin ultra jossa setä mittaili vauvan rintakehää, reisiluita, pään ympärysmittaa ym. Tulokseksi sitten saatiin vauvelin koko (suurin piirtein) joka oli n. 2600 gr, elikkä pienikokoinen kaveri, mutta kaikki näytti olevan hyvin masussa. Pirpana näytti meille jopa jotain sormeakin :) ja heilui muutenkin kuin heinämies (lapsivettä oli reilusti joten tilaa möykätä on). Kasvua oli tapahtunut n. 20 gr päivässä, joka on normaalia tässä vaiheessa. Ultran jälkeen mentiin sitten ctg-käyrään, jossa mittaillaan vauvelin sydänäänet, potkut ja vatsan supistelut. Vauveli jatkoi edelleen riehumista ja käyrä oli kuin vuoristorata, mikä on kyllä hyvä asia. Yksi voimakas supistuskin tuli siinä 30 min aikana, kun oli käyrässä ja lääkäri kysyi josko se tuntui pahalle et tuliko paha olo tai jotain. Mutta ei se tuntunut kuin että vatta oli vaan kuin kivikova ja sit meni ohi. Lääkäri vaan tuumas, et " Du är väl från Finland :) ". Eli ei me suomalaiset ihan kaikista supistuksista pyörrytä ;) No ei nyt sentään, mut oli vaan niin kiva kun se tuumas tuommosia :) Nikke viel lisäs pökkyä pesään ja sano et juu se on viel bonde! Lääkäri sit tuumasi et on se mukava että ihmiset synnyttää pää edellä ettei tule samaan lajiin kuin vasikka, vois olla paikat aika tiukilla...Auts!!
Mut käyräkin oli kunnossa, ja sitten saatiin lähteä ajeleen takas kotia, sain uuden ajan ens viikolle kalixiin ctg-käyrään ja viel sit seuraavalle viikolle synderbyhyn lääkärille. Toivon kyllä että pirpana on jo tullut maailmaan silloin, ettei tarvi ajella ees taas luleån.
Nyt ajattelin tässä jatkaa sitten keittiön kaappien siivousta ja koittaa puhistaa vähän tulppaaneita esiin kukkapenkistä. Ovat jo kovaa vauhtia nousseet ylös, kun talon vieressä on niin lämmin paikka, pitää vaan tosiaan puhistaa pois viimevuotiset kukanmoskat siitä niin pääsevät kunnolla kasvun vauhtiin.
Kiitoksia kaikille, jotka kirjoittivat kommenttia, kiva et ootte ehtineet käyä lukasemassa :)

Masu kasvaa

Tällaiselta se meikätyttö nykyään näyttää. Elikkä vauveli masussa ja masulla ikää 38 vko + 5 päivää, elikkä aika lähestyy..muta ei voi sanoa että hurjaa vauhtia, koska odottavan aika on PITKÄ...Tässä koko ajan odotellaan jotakin tapahtuvaksi, mutta mitään ihmeempiä ei ole vielä tapahtunut. Huomenna mennään Luleåssa käymään synnärillä, jossa tarkistavat vauvelin koon, sydänäänet ym. Ite jo kuvittelen että tuo masu kutistuu, vaikka ei sieltä kukaan ole kyllä ulos tullut, taitaa olla toiveajattalua vaan..

Tänne yritän sitten ahkerasti bloggailla meän lauman elämänmenoa ja kuulumisia. Tällä hetkellä tosiaan aika kuluu lähinnä odottaessa, mut lisää tulee kun jotain tapahtuu :)