Niin se jo syksykin on tullut ja kohtapuoliin varmaan lumikin tulee maahan...Niin se vaan nopsaan kuluu tämä aika ettei perässä tahdo pysyä. Kaikenmoista tässä on ehtinyt touhuilemaan, ikävä vaan että on saanut tämä bloggailu nyt väistyä joksikin aikaa, kun ei ole vaan millään tahtonut aikaa löytyä kaiken touhun keskeltä. Kokeillaas tähän vaihteeksi vähän eri taustoja ja yläkuvakin saa vaihtua.
Tässä on parin kuukauden aikana ehtinyt tapahtua mm. seuraavanlaista.
Jenna kehittyy kohinalla. Neiti on kova tekemään sit ups-harjoituksia ja niskaa on jo pidetty tiukasti pystyssä varmaan jo lähes 2,5 kuukauden iästä saakka.
Selältä vatsalle pyörähtäminen opittiin ensin neljän kuukauden iässä, ja tänään pyörähtäminen onnistui jo ihan itsensä ympäri. Kovan punnerruksen päätteksi myös vatsaltaan pääsi pyörähtämään takas selälleen =) Kyllä mamma oli vaan ylpeä!
Jenna on kova hymyilemään sekä lempipuuhaa on tällä hetkellä näyttää kieltä kaikille!! Meidän neiti on semmonen huumorintajuinen pikku veitikka. Koirien edesottamusten seuraaminen on myös erittäin humoristista ja joskus melkein kippurassa hekottaa niiden menoa. Siinä sitten nauretaan koko perheen voimin!! Jos jokin on tarttuvaa niin se on vauvan nauru =)
Kiinteää ruokaa on myös jo maisteltu. Seuraavia on testattu: perunaa, maissia, porkkanaa sekä banaania. Tänään esitelty banaani meni jo mukavasti alas ja suu aukesi sepposen selälleen kun näki että lusikka lähestyi. Yllättäen hyvin minusta sujuu tämä kiinteän syömisen harjoittelu, olin jotenkin odottanut että sitä protestoitaisinn enemmän, mutta näyttää muona vaan maistuvan, mikä tietysti on todella hyvä asia.
Käsien koordinaatio kykykin on jo kehittynyt ja joskus esineen siirto onnistuu jo kädestä käteen. Omaa tuttia on myls mukava napsia pois suusta ja yrittää laittaa takaisin...tosin se ei kyllä oikein vielä ota onnistuakseen, mutta yrittänyttä ei laiteta!! Kyllä se tutti vielä joskus menee suuhun silmän sijaan...
Mamma eroahdistus on lähes kokonaan katoamassa. Isin kanssa on jo vietetty monet päivät kotosalla, kun äiti on ollut joko agilitykisoissa kisailemassa tai toimitsijan hommissa. Joinakin päivinä isi ja piiku ovat tulleet käymään kisapaikalla ja olen siellä sitten imetänyt ja muutenhan neidille maistuu hyvin korvike tuttipullostakin, että ruokailun kanssa ei ole koskaan ollut ongelmia. On tosi ihanaa nähdä kuinka isin ja piikulin suhdekin kehittyy koko ajan =) Olen todella onnellinen, että voin edelleen tuoreena äitinäkin jatkaa rakasta koiraharrastustani ja näin saada hieman "omaa aikaa". Kiitos puolisoni =)
Tosi on että vauvat kehittyvät niin nopsaan ettei perässä tahdo pysyä, kohta jo noustaan jaloille ja lähdetään kävelemään kohti elämän uusia ulottuvuuksia. Toivottavasti äiti pysyy perässä!!
Itselläni on ollut kai jonkin sortin syysmasennusta. Vaikka syksy on mielestäni niin ihanaa aikaa...ulkona on ihmellisen raikasta, luonto pukeutuu räiskyviin väreihin, metsästä saa maistella marjoja ja illat ovat sopivan himmeitä. Mielialani on ollut jotenkin niin kovin vaihteleva, hetkessä olen onneni kukkuloilla ja toisessa mieli on maassa ja tuherran itkua. Tällä viikolla kuitenkin masennukseni näyttää poistuneen ja tunnen olevani onnellinen oma itseni. Kai kaikki liittyy osana tähän tuoreen vanhemman rooliin...en tiedä...
No jotta tästä ei tulisi taas romaania ja ensi kerrallekin jää kirjoitettavaa laitan tähän pari otosta mukaan silmienne iloksi maailman ihanimmasta tytöstä!!
Ulkoilemassa vaunussa
Luetaan hauvakirjaa (tuleva koiraspecialisti =)
Hassu aamuvirne
"Six pacin" treenausta sekä virnistelyä
Kuin kaksi marjaa ??? =)
