Jenna Aino Amanda Joki
Juu niinpäs se sitten meidän piikuli päätti tupsahtaa vauhdilla maailmaan sunnuntaina 4.5 kl.20.39!! Kokoa neitokaisella oli 47 cm ja 2735 gr. Pirteä pikku neitonen!! Kyllä tässä on saanut totutella ihan toisenlaiseen elämään, omat tarpeet ovat ihan jossain missä lie sijalla kun pikku neidin hoitaminen on nyt se elämäntehtävä tällä hetkellä ja antaa uudelle elämälle turvallinen ja tasapainoinen alku elämään. Laitan tähän pikaraporttia tapahtumien kulusta tähän päivään asti ( nyt juuri nukutaan makeita päikkäreitä, niin ehkä ehdin vähän kirjottamaan :)
Elikkä kaikki alkoi sunnuntaina kl.12.30 meikän ollessa coopissa ostoksilla..tunsin voimakkaampia supistuksia ja oli jopa vaikeuksia raahautua kassan kautta autoon, jossa nikke ootteli ja ihmetteli et menipäs mulla kauan kun aioin vaan hakea vähän hyvää kaupasta. No sanoin et nyt se voi olla menoa..mut eipäs viel innostuta liikaa ajateltiin. Ajeltiin autolla vielä pitkä tovi ympäriinsä ja sitten tultiin kotia. No supistukset eivät kadonneet mihinkään vaan tihenivät koko ajan, päätettiin sitten tehdä ruokaa jos tässä tulee synntys niin on ainakin tankattu että jaksaa, nikke keittas viel kahvitkin. Tosin ei kyllä ruoka maistunut oikein kummallekaan ja soitin sitten synnärille et nyt supistelee n. 5 min välein et pitäskö alkaa tulemaan. Hoitaja tuumas että kannattaahan se alkaa lähtemään kun asutaan niin kaukana. No soitin sit äitille et tulla hauvavahdiksi, et meikätyttö lähtee nyt luleån. Käväsin sit pikasuihkussa ja pakattiin loput tavarat. Koiratkin olivat kovasti tulossa mukaan, mutta tällä kertaa niiden piti jäädä kotiin...Sit matkalle kl.16. Ei ole kyllä varmaan ikinä ollut niin tuskallista automatkaa kuin nyt...supistukset koveni ja tiheni ja tuskissani puristin kahvasta rystyset valkosena koko matkan...tietysti tuli vielä rankka vesisadekin matkalla...No sit perille päästyä kello oli 17.40 ja hoitaja otti meidär vastaan ja sanoi että laitetaan tähän ctg-käyrään sinut ja seurataan supistuksia. Meikätyttö sitten vastas hankaan, että en kyllä tee mitään ennekuin olen saanut jonkinlaista apua tähän kipuun. Hoitaja tuumas et jasså känns det så illa...mie sanoin et jo det känns illa!! Sit hoitaja tunnusteli ja sanoi, et olen avautunut jo 4 cm ja samassa sitten lapsivedetkin tuli hoitajan ja itteni päälle, no siitä sitten samassa mentiin synnytyssaliin ja kaapu päälle. Sain ilokaasua höngittäväkseni ja olin synnytyssuunnitelmaan kirjoittanut että tarvittaessa haluan epidural-puudutuksen ja kysyivät jos haluan sen (piti kutsua lääkäri sitä laittaan). Tuumasin että kyllä vielä kestän, et onhan tässä tämä ilokaasu. No siinä sitä sitten oltiin, ilokaasunaamari tiukasti naamalla ja mehua hörppiessä.
Kivunlievitystä ilokaasun muodossa
Nikke oli tukena ja turvana ja virallisena mehun tarjoilijana :) Avautuminen tapahtui meikällä nopeaan, kl. 19.05 olin 6 cm auki, kl. 19.30 8 cm ja sit kl.20 10 cm. Ei siinä sitten mitään epiduraleita ehditty laittamaankaan, mikä oli loppujen lopuksi ihan hyvä asia, ilokaasun voimin poltot eivät tuntuneet ihan niin pahoilta... Ja sitten alkoikin punnistusvaihe, 3 hoitajaa olivat minun kaverina ja yksi painoi niin pirusti masun päältä ja toinen kisko kaveria ulos :) Täytyy sanoa että oli se vain melko tuskallinen kokemus, mutta hoitaja olivat tosi kivoja ja auttoivat ja kannustivat hyvin!! Ei sitä kyllä osaa valmistautua, ennenkuin on itse käynyt läpi synnytyksen, se on tosi tuskallinen, mutta kuitenkin niin luonnollinen hetki. Ja sitten tosiaan kl.20.39 pikku Jenna putkahti maailmaan ja saatiin isin kanssa ihailla meidän pikku piikulia joka itkeskeli ja oli heti tarraamassa tissistä kiinni!! Mulla on nälkä!!! Ja seuraavaksi suussa oli jo peukalo (äitin tyttö :) miekä imi peukkua varmaan 4-vuotiaaksi asti ainakin)
Ihan vastasyntynyt pikku prinsessa
Ylpeän isukin sylissä
Siinä sit kateltiin neitiä ja tutkailtiin toisiamme (samalla kun mammalta poistettiin istukka ja sit ommeltiin pari tikkiä). Täytyy sanoa että kyllä se on semmonen hetki, että tippa tulee silmään kun ajattelee sitä ja kyllä se tuli tietysti synnytyksen yhteydessäkin. Saatiin huoneeseen kuohuvaa ja voileipiä, popsittiin vähän murkinaa ja sitten lähettiin piikulin kanssa bb-osastolle jossa saatiin perhehuone. Kello oli jo 22.30, kun tultiin huoneeseen ja soittelin sitten äidille ilouutiset ja laitettiin menemään kuvaviestejä kaikille uteliaille :)
Perhehuoneessa synnytyksen jälkeen
Aamulla syöpästiin ja oli sitten kuvaus webbisar palstalle http://www.nll.se/ sivulle. Sen jälkeen lääkärintarkistus, jossa neiti todettiin pieneksi :) mutta pirteäksi ja 10 pisteen vauvaksi. Painoa seurailtiin tarkasti koko bb-olon ajan ja imetyksen jälkeen annettiin kupilla lisäruokana korviketta, jotta neidin paino ei pääsisi oikein putoamaan. Imetin niin paljon kun vaan pystyin, tosin maito lähti tulemaan kunnolla vasta keskiviikkona, jolloin myös saatiin lähteä kotiin. Tytölle tehtiin vielä vimppa lekurintarkastus ja paino oli nyt 2630 gr, joten ei ollut pudonnut paljon ja keltaisuutta oli hyvin vähän johon määrättiin päivänvalohoitoa kotona. Olimme ikionnellisia kun saimme lähteä kotiin!!! Hoitaja kävi vielä läpi synnytyksen ja sanoi, että sitten seuraavalla kerralla jos tulet synnytykseen niin kannattaa lähteä tulemaan heti, kun meni tämäkin synnytys niin nopsaan. Sanoinkin Nikelle et neiti on ollut kasvukäyrällä aina alhaalla, mutta sitten kun tullaan maailmaan niin käyrä tekee valtavia harppauksia ylöspäin :)Synnytysosastolla oli mukavia hoitajia ja paikkakin oli ihan kiva, mutta koti on aina koti, emmekä malttaneet odottaa että päässään tutustumaan kotielämään pienokaisen kanssa.
Nyt ollaan oltu sitten kotosalla kohta viikko ja opeteltu elämään kolmestaan. Ihan kivasti on mennyt, vaikka päivärytmihän on vielä ihan sekaisin ja neitillä on nälkä ihan koko ajan, nukkuisikin mielellään vain imetyksen yhteydessä. Mutta joka päivä oppii jotain uutta ja joka päivä tuntee itsensäkin varmemmaksi tässä äitiydessä, vaikka tämähän on semmoinen "ala" että tässä ei ole ikinä valmis vaan jokainen päivä on ikuista oppimista. Tähän mennessä olemme oppineet että neiti pitää seuraavista asioista: autokyyti, vaunukävely, syöminen, keinuminen, isot kuviot sekä räikeät värit sekä oikein äitin tai isin lähellä nukkuminen. Ja nämä ei ole kivoja: vaipanvaihto, kylpeminen, kun ruoka ei tule tarjolle heti. Ja lisää tulee joka päivä :)
Ekalla vaunukävelyllä tänään koko perheen voimin (kisut vaan puuttui)
Nyt lähen tästä koneen äärestä istumasta hoitamaan pikku naperoamme!! Kiitoksia kaikille onnitteluviesteistä, on ihanaa että ympärillä on paljon ihmisiä, jotka iloitsevat meidän kanssamme!!
Kuullaan taas kun aika sallii :)
